Kaupunginvaltuusto 15.3.

Edellinen viikko oli Oulussa hiihtolomaviikko, joten mitkään kaupungin päätöksentekoelimet eivät kokoontuneet, mutta maanantaina 15.3. tuli istuttua kirjastolla taas reilut yhdeksän tuntia. Ensin kuuntelemassa infoa Oulun seudun monikuntaliitoksesta ja sen jälkeen vielä kaupunginvaltuuston kokousta, jossa oli käsiteltävänä mm. Värtön ja Mäntylän koulujen lakkautukset. Koska olen varavaltuutettu, olin paikalla suurimman osan ajasta ihan harrastuspohjalta, kokousmaratonin loppumetreillä kuitenkin varsinaisten valtuutettujen määrä hupeni sen verran, että pääsin ihan oikean valtuutetun paikalle. Ehkä juuri parahiksi/pahimmoilleen siten, että olin yhtä äkkiä tilanteessa jossa jouduin äänestämään Mäntylän koulun lakkauttamisesta. Äänestin kaupunginhallituksen päätösesityksen mukaan koulun lakkauttamisen puolesta. Täytyy myöntää että kyllähän se tuntui pahalta, mutta en ole henkilökohtaisesti missään vaiheessa hehkuttanut, että jokainen koulu tulisi säilyttää tässä kaupungissa.

Minulle varsinainen koulujen säilyttämistä puolustanut argumetti oli se, että säästöjen syntyminen olisi epävarmaa. Toinen ikävä seikka on kaupungin talouden tasapainotusohjelma, johon sisältyviä väärinarviointeja ei suostuta tunnustamaan, eikä varsinkaan muuttamaan. Näiden koulujen kohdalla kuitenkin äänekkäin vasta-argumentti koulujen lakkautukselle oli lähikoulun säilyttäminen. Mitä tämä lähikoulu sitten tarkoittaa ja miten lähikouluperiaate näiden päätösten myötä heikentyy? Minun on välttämättä peilattava tätä kouluasiaa omaan lapsuuteeni ja kouluaikaan Taivalkoskella: 1. luokalla koulumatka oli n. 20 kilometriä. Sitten muuton jälkeen matka oli 500 metriä koko peruskoulun ajan. Voin sanoa, että opin liian hyvälle siinä koulun vieressä asuessa. Jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut polkea pyörällä muutamaa kertaluokkaa pidemmän koulumatkan.. No mutta takaisin asiaan ja siihen päätökseen: Minun mielestä lähkouluperiaate ei häiriinny siitä, että lapset kulkevat 0,5-2 kilometriä Kastellin kouluun kunhan se valmistuu.

Noh, se selittelyistä, niitä kuultiin valtuustossa tuntitolkulla kun erinäiset opettajat kävivät kertomassa puhujapöntössä, että miten mukavaa se olisi säilyttää kaikki koulut, MUTTA… Niin, kai se on jonkinlaista omantunnonpesua, kuten tämä kirjoituskin. Täytyy kuitenkin muistaa, että tuossa pahamaineisessa ja muuttumattomaksi nuijitussa säästöohjelmassa on tulossa vielä paljon ikävempiä päätöksiä, joiden kohteilla ei ole varaa palkata asianajajia saatikka mahdollisuutta tulla kirjaston oven eteen huutelemaan asiattomuuksia valtuutetuille. Niin… ne mielenosoittajat, jotka saapuivat myös yleisöksi valtuustoon. Minulla meni usko heidän kykyynsä kansalaisvaikuttamiseen. Mielenilmaukset ovat hyvä ja näkyvä keino mielipidevaikuttamiseen. Valitettavasti nämä henkilöt käytöksellään kirjaston ulkopuolella kuin myös valtuustosalissa, saivat minun vaakakupin kääntymään kouluasiassa kh:n pohjaesityksen mukaiseksi. Joskus kannattaa siis miettiä kääntyykö mielenilmaus itseään vastaan.

Lopuksi vielä yksi pieni asia. Valtuustolistan viimeisenä asiassa oli teknisessä lautakunnassakin useampaan kertaan käsittelyssä ollut pala Ritaharjun asemakaava. Tähän Keskustalta tuli jonkinlainen ponsiesitys liittyen moottorikelkkareitteihin, jonka sisällöstä en kuullut valtuustossa yhtään mitään. Kello oli jo yli yhdeksän illalla ja kokouksessa oli erittäin rauhatonta. Yritin jo aikaisemmin esittää, että kokouksessa ei kuule mitä puhutaan, mutta turhaan. Onneksi seuraava kokous onkin jo kaupungintalolla varsinaisessa valtuustosalissa. Tämä moottorikelkkareittiasia on häirinnyt minua. Olen pohtinut seuraavaa argumettia: Oulussa on käsittääkseni poronhoitoaluetta vain Ylikiimingissä ja toinen mahdollista ammattikelkkailua vaativa ryhmä voisi olla kalastajat. Kumpainenkaan ammattikunta ei hyödy laisinkaan kaupungin alueella olevista moottorikelkkareiteistä. En nyt heti keksi mikä muu ammattikunta tarvitsisi reittejä ja yksityisen hupikelkkailun voisi yksinkertaisesti kieltää ympäristö- ja melusaastetta tuottavana toimintana.