Valitukset hidaste, ei este?

Minulla keitti taas vaihteeksi hieman yli nämä oululaisten virkamiesten aivopierut mediassa. Pohdin huvipuistoasiaa aikaisemmassa kirjoituksessa, joten en lähde ottamaan tässä siihen kantaa. Mieltäni tällä kertaa järkytti uusimmassa Forum24:ssä julkaistu juttu huvipuiston suunnittelusta. Jutun alkupuolella kirjoitetaan: “Apulaiskaupunginjohtaja Timo Kenakkalan mukaan suunnittelulle varattu aika (31.12.2011) on realistinen. ‘Jos valituksia ei tule, huvipuisto valmistuu vuonna 2012. Jos valituksia tulee, rakentaminen lykkääntyy vuodella.’ (Kenakkala)”.

Niin mitä tapahtuu? Ilmeisesti apulaisharhaanjohtajan mukaan “valitus” on sama asia kuin pyyntö lykätä hanketta. Itse näen asian niin, että jos valitus on todella aiheellinen ei hankkeeseen yksinkertaisesti tule ryhtyä tai hankkeen toteutusta ja suunnittelua täytyy miettiä uudestaan. Tämä kuvaa vain niin kuvottavalla tavalla kaupungin viranhaltijoiden asennetta kaupunkilaisten lainsäädännölliseen oikeuteen olla eri mieltä oman asuinympäristönsä turmelemisesta.

Lähdenpä tästä vaikka ulos hetkeksi vähän rauhoittumaan, kun meinaa verenpaine kohota :P

“Kallioparkki yhä vaihtoehto” Where is your god now?

Nyt kävi erikoinen tapaus. Avasin päivän (23.2.) Forum24 -lehden ja aloin nauramaan hysteerisesti, kun näin ison otsikon “Kallioparkki yhä vaihtoehto”. Taisi siinä ehkä olla vähän itkuakin seassa. Pientä “mitä minä sanoin” -tunnetta myös. Tilanne oli niin hämmentävä, että marssin suoraan jääkaapille ja otin pullon keskiolutta ja aloin lukemaan.

Tämä “mitä minä sanoin” tunne syntyi lähinnä siitä, kun kysyin Oulun vihreiden nuorten kunnallispoliittisessa työryhmässä pari viikkoa sitten “Arvatkaapa minkä ympärillä käydään seuraavat kunnallisvaalit?”.  Epäuskoiset ilmeet olivat hetken huvittavia. Forumin jutussa aikataulutuskin sopii tähän väitteeseeni sattumalta aika täsmällisesti: “-Ensimmäiset siihen liittyvät investoinnit toteutetaan aikaisintaan vuonna 2014, Matti Karhula arvioi”. (Lause on asiayhteydestään irroitettu eikä tarkoita kallioparkkia, välttämättä.)

Nyt hieman rauhoituttuani jutun lukemisen jälkeen minun täytyy todeta, että kyseessä oli jokseenkin provosoiva keskustelunavaus, joka taatusti houkuttelee 2.3. kirjastolla järjestettävään keskustelutilaisuuteen hyvin ihmisiä. Toisaalta ei voi kuin ihmetellä asemakaavapäällikkö Matti Karhulan jääräpäisyyttä tämän(kin) asian suhteen: “Vaikka läpi harmaan kallioparkin, tämä on niin timanttinen idea, että sitä ei passaa haudata.” Minä kun toivoin jo jotain uutta ja innovatiivista… Toisaalta jutussa on asiat ihan oikein, hanketta ei ole haudattu, se on virallisesti “keskeytetty”. En tiedä oikein mitä tulevaisuudelta odotetaan, kun arviot investoinnista olivat surullisesti alakanttiin, kuten tiedetään. Niin, mitähän sellaista tapahtuisi tulevaisuudessa, että rakentaminen siitä ainakaan halpenisi? Taantuman pohjakin kun on jo vähitellen ohitettu.

Vuoden 2009 tapahtumien läpikäymisessä en ole vielä päässyt siihen, miksi jätin eriävän mielipiteen keskustan maankäyttösopimuksiin. Nyt on hyvä syy kirjoittaa se osio historiikista vähitellen loppuun. Lähtölaukaus loputtomalle mielipidemaratonille on nyt (taas) annettu!

Halal-halal ja elävältä keitetyt porsaat

Kirjoitus julkaistu Kalevassa ja Forum24:ssä 11.2.2010

Länsimainen lihantuotanto sivistynyttä?

Islam-viha, pelot ja maahanmuuttovastaisuus. Näihin vesittyi jälleen kerran keskustelu erittäin positiivisesta uutisesta, joka käsitteli Oulun etnisiä ruokakauppoja. Olli Immonen (ps.) kirjoitti Kalevassa 9.2. kuinka halal-teurastus on Suomessa eläinsuojelurikos. Tämän faktan toteamisen Immonen kuorrutti sopivasti valikoiduilla toimintatavoilla, joita tähän teurastusmenetelmään liittyy.

Halal-teurastuksen käyttäminen keppihevosena ostoboikottien lietsomisessa ulkomaalaisten pitämiä ruokakauppoja kohtaan vaikuttaa puhtaasti tarkoitushakuiselta ja kaksinaismoralistiselta. Jälkimmäistä siksi, että todellisuudessa suuri boikotti vaadittaisiin kaikkia Suomen kauppaketjuja kohtaan, jotka myyvät lihatiskeissään koko elämänsä ajan kärsineiden tehotuotettujen eläimien ruumiinosia.

Sen lisäksi, että tuotantoeläin joutuu elämään koko elämänsä ahtaassa ja luonnottomassa ympäristössä, ei eläimen kuolema ole välttämättä yhtään vapauttavampi prosessi. Aamulehti uutisoi 8.2. arviolta kymmenen sian joutuneen elävänä kuumaan veteen vuosien 2008-2009 aikana. Uutisen mukaan nämä tapaukset ovat sattuneet nimenomaan suurissa teurastamoissa. Helposti herää kysymys, että mitäpä pari vahinkoa tuhansien eläinten joukossa painaa? Jokainen tällainen tapaus on turhaa siinä missä tehotuotetun lihan kuluttaminen ylipäätään.

Tavallinen kuluttaja ei yleensä tiedä, saatika välitä, siitä miten heidän marketista hankkimansa liha on tuotettu ja teurastettu. Lihan tuotantotapaa enemmän ihmisiin vaikuttaa halpa hinta ja juurtunut harhaluulo päivittäisen lihansyönnin välttämättömyydestä. Tähän tiivistyy meidän ns. sivistyneiden länsimaisten – ja useimpien suomalaisten – kunnioitus luontoa ja elollisia, tuntevia olentoja kohtaan.

Otto Simola ja Salla Kangas
Oulun vihreät nuoret ry