Olen tässä tänään ja eilen aloitellut kampanjointiani varsin pitkien ja tapahtumarikkaiden hetkien kera Oulun suurmessuilla. Keskiviikkona satoi vettä lähes koko päivän eikä ihmisiä ollut juuri lainkaan liikkeellä. Minua ahdisti myös koko päivän omien materiaalien puuttuminen, joten en voinut muuta tehdä kuin sanoa ihmisille, että kuka olen ja “nimi on helppo muistaa”.
Tänään sitten havahduin aamulla puhelinsoittoon, jonka sisältö oli lähinnä seuraavanlainen: “Meillä ei ole enää telttaa, tai on se, mutta se on vaihtanut reippaasti paikkaa, pääsisitkö heti tänne?”. Lähdin toki heti katsomaan tilannetta, ja todellakin: teltta oli vaihtanut paikkaansa n. 20 metriä ja mikä parasta yhden telttarivin yli. Vieläpä katolleen. Tätä ei ollut saanut aikaan yöllinen ukkosrintama, vaan sen jälkeen noussut kova aamuinen tuuli. Teltan lentorata on muistuttanut varmaan korkeushyppääjää. Koska olen kasannut teltan tänä kesänä jo sen verran monta kertaa, oli se helppo purkaa ja kasata, eikä alumiinirunko ollut erityisen pahasti vaurioitunut lennossa. Tämä joka tapauksessa oli ehkä erikoisin kampanjointikokemus tähän mennessä.
Tänäänkin sateli vettä ja tuuli niin kovaa, että valmiiksi lennossa kärsinyt teltta natisi, mutta kesti kuitenkin. Ihmisiä ei kuitenkaan paljoa näkynyt messujen ulkoalueella, mutta onneksi sain sentään itselleni järkättyä jo flaikkuja joita pääsin jakelemaan. Iltapäivällä keksin sitten paaluttaa teltan tiukkaan katukivien väliin, että saamme nukkua yön rauhassa. Tällä hetkellä tilanne on se, että puissa ei edes lähti liikahda, joten sepä siitä murheesta. Tekemällä oppii…
Päivän poliittisten keskustelujen antia olivat lähinnä jo kesän aikana tutuksi tulleet ydinvoima ja vihreiden hallitusyhteistyö. Näitä en olekkaan vielä ehtinyt täällä kommenotimaan, mutta lyhyesti tähän väliin pari asiaa jotka omalta puoleltani nousivat esiin: Ydinvoimapäätöksiä puoltavissa kommenteissa on noussut esiin väittämä, että uusien ydinvoimaloiden rakentamisen myötä Suomen ei tarvitsisi ostaa ydinsähköä Venäjältä. Tässä on vain sellainen huono puoli, että mikään ei myöskään kiellä sähköyhtiöitä ostamasta sähköä sieltä mistä halvimmalla saa, eli todennäköisimmin itänaapurista. Ja kun kerran kotimaassa on omastatakaa ylitarjontaa, miksipä sitä ei voisi myydä ulkomaille? Ydinsähkön myyminen ulkomaille tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomi ottaa maaperäänsä ostajamaan ydinjätteet. Hallitusyhteistyöstä voisi sanoa sen verran, että ei kukaan järkevä jätä “leikkiä” kesken yhden takaiskun vuoksi. Hallituksesta lähteminen olisi todellinen karhunpalvelus kaikelle sille työlle jota vihreät on hallituksessa tehneet. Hallituksesta lähtemällä Kokoomuksen, Keskustan ja RKP:n käsiin olisi jäänyt mm. vaalirahalaki ja monta muuta asiaa. En halua edes ajatella sitä vaihtoehtoa. Vihreät on yhä ainoa varteenotettava puolue, joka yksimielisesti vastustaa ydinvoiman lisärakentamista. Noh, tästä kirjoitan toki vielä lisääkin. Tämän piti olla vain lyhyt katsaus tämänpäiviäiseen.
Loppuun voisi mainita vielä, että kuuntelimme tänään hetken aikaa Ben Zoviraxin (en edes vaivaudu googlettamaan sitä nimeä) esiintymistä messuilla. “Benkku” ilmeisesti huomasi meidän vihreät liivit ja alkoi heti puheensa alkuun höpöttämään jotain kuinka Satu Hassi on ollut aikanaan kommari ja muuta täysin asiaankuulumatonta. Toki äänestimme jaloillamme. Ben on jo aikaisemminkin ajatuksissani ollut vastenmielisten poliitikkojen sarjassa, eikä tämä live-esitys tuonut tulanteeseen muutosta. No, tämä nyt oli vain aasinsilta tämänpäiväiseen uutisointiin siitä kuinka tämä sama “heppuli” esittää, että määrärahat Oulu-Seinäjoki -radan korjaamiseen (joka on äärimmäisen tärkeä hanke, siitä lisää myöhemmin) voisi ottaa kehitysyhteistyörahoista. Tähän Wahlroosmaiseen päättömyyteen, vastaukseksi esitän paremman vaihtoehdon: otetaan rahat verottamalla lentoliikennettä.
Noniin. Tällä vuodatuksella päätän kesälomani tältäkin osaa. Nyt tuntuu olevan taas hyvä meno päällä, ja se jatkuu sunnuntaihin asti siellä suurmessuilla!
