Tekninen lautakunta käsitteli eilen valtuustoaloitetta, jossa pyydettiin viivyttämään Vihreäsaaren radan purkamista. Myös Kaleva kirjoitti pitkän jutun aiheesta. Tärkein kysymys mielestäni on: Miksi vasta nyt? Raiteet kasvaa horsmaa ja ne on päästetty niin huonoon kuntoon, että niille ei ole voinut antaa lupaa minkäänlaiseen liikennöintiin. Tämän lisäksi kaupunginvaltuusto on hyväksynyt kaksi asemakaavaa (Toppilansaari ja Toppilansalmi), joissa Hietasaaren raiteita ei ole. Pohjoissuomen rautatieharrastajilla ja Hietasaaren yrittäjillä on ollut vuosikaudet aikaa esittää mahdolliset suunnitelmat ja rahoitus radan kunnostamiseksi. Hyviä muistutuksia mm. asemakaavoihin on kyllä jätetty, mutta se ei valitettavasti poista sitä tosisasiaa, että ainakaan kaupungilla ei ole varaa ylläpitää ko. rataosuutta. Itse asiassa käsitelty valtuustoaloitekin vain toivoi aikaa, ei esittänyt korjaus- ja rahoitusehdotuksia. Aloitteen vastauksessa todetaan, että raiteiden mahdollinen kunnostaminen vaatisi rahaa luokkaa miljoona euroa kilometriltä. Raiteiden säilyttäminen niiden pelkän olemassaolon vuoksi ei tuo mitään lisäarvoa millekkään.
Tämän alun vuodatuksen jälkeen täytyy todeta, että olen jokseenkin turhautunut. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, olen miettinyt paljon Oulun raideliikenneasioita ja minusta on äärimmäisen valitettavaa että joudumme luopumaan mm. Hietasaaren radasta. Tämän lisäksi Porhan lättähattuliikennöinti on ollut mahtava juttu ja olisi hienoa, että sille löydettäisiin paremmat olosuhteet jostakin hienommasta ja toimivammasta paikasta. Ei Oulusta onneksi tämänkään päätöksen jälkeen raide lopu.
Palataanpa vielä eiliseen päätökseen, jossa siis ei päätetty radan purkamisesta, vaan ainoastaan vastauksesta valtuustoaloitteeseen purkamisen viivyttämisestä. Yllä olevien syiden vuoksi en olisi vielä lähtenyt antamaan kielteistä vastausta aloitteseen. Kaupunki hallinnoi rataa vain Hietasaaren sillasta (se pienois-rautasilta Toppilansalmen yli) eteenpäin kohti Vihreäsaarta, mutta EI sitä osaa, joka menee mm. Koskelantien sillan alta ja yhdistää Hietasaaren radan Rovaniemeä kohti menevään päärataan. Asia joka olisi ehdottomasti pitänyt mainita mm. Kalevan jutussa on, että Liikennevirasto on jo päättänyt purkaa tämän osan radasta. Kaupungin hallinnoima osuus Hietasaaressa jää tämän jälkeen täysin ilman yhteyttä muihin raiteisiin eikä sille osuudelle saada kuljetettua millään järkevällä tavalla mitään resinaa suurempaa. Tämä on lopullinen syy johon perustan päätökseni siitä, että teknisen keskuksen laatima vastaus valtuustoaloitteeseen oli aiheellinen ja olen sen kannalla. Tässä asiassa oltiin jo kaikesta hyvästä tahdosta huolimatta auttamattomasti myöhässä. Toivoisinkin uudenlaisia avauksia ja ideoita esim. Porhalta ja paikallisilta yrittäjiltä siitä, minkälaisia uusia raideratkaisuja Oulussa voitaisiin ottaa käyttöön tulevaisuudessa vaikkapa juuri Hietasaaren suuntaan.
Arvoisa valtuutettu,
Raiteet eivät ole liikennekelvottomassa kunnossa. Liikennöinnin Möljältä eteenpäin estää Pitkänmöljäntien tasoristeyksessä irrallaan oleva kisko, jonka on kenties aura raapaissut talvella irti tai jäätyvä vesi kammennut sijoiltaan. Sen korjauksen jälkeen lättäliikenne olisi mitä luultavimmin edelleenkin mahdollista. Ennen kiskon irtoamista rata on jokaisen liikennöintiviikonlopun edellä tarkastettu kävelemällä ja todettu täysin kelvolliseksi. Rata ei siis todellakaan vaadi lättäliikennöintiä varten miljoonan kilometriltä maksavaa uudelleenrakentamista. Mikäli joskus kävisi niin, että Vihreäsaaren satama tarvitsisi rataa tavarakuljetuksiin, sen peruskorjaus olisi perusteltavissa investointina. Sitä ennen liikennöitsijäyhdistys voisi itse vastata radan kunnossapidosta – kuten kaikilla suomalaisilla museorautateillä on tilanne.
Lättäiikennekin vaatii kuitenkin kiskot alleen – siksi toivomus niin kaupungille kuin Liikennevirastollekin siitä, että rata saisi olla nykyisillä sijoillaan, jolloin vaurioitunut tasoristeys voitaisiin korjata liikennöintikelpoiseksi ja liikennettä jatkaa pitemmälle Hietasaareen. Jos rata puretaan ja linjan paikalle rakennetaan taloja, mistään ei saada aikaan uutta ratalinjaa. Sen jälkeen on turha haaveillakaan lättähatuista Hietasaareen; ilman rataa ei ajeta junia, ja uuden radan rakentaminen uudella linjauksella – uutta siltaa unohtamatta – vasta kallista onkin.
Esimerkkitapaus: Forssassa purettiin aikanaan osuus Jokioisten rautatiestä, jonka jäljelle jääneestä osuudesta sittemmin tuli Jokioisten museorautatie, ja linjan päälle rakennettiin taloja. Sittemmin Forssan kaupunginisät ovat kovin valitelleet, että Jokioisilla on museorautatiessä hieno matkailuvaltti, joka Forssasta puuttuu, mitenkähän siitä pääsisi osingoille… Uudelleenrakentaminen ei vain käy päinsä, kun minkäänlaista järkevää linjausta ei enää saa aikaan purkamatta rakennuksia!
Mitä horsmiin tulee, kasvillisuus valtaa nopeasti jokaisen raiteen, jota ei niitetä tai myrkytetä säännöllisesti – pääratojen asemien sivuraiteilla kasvaa kiskojen välissä pieniä mäntyjä. Ei se tee raiteista liikennekelvottomia.
Radan säilyttämisen puolesta on puhuttu niin kauan kuin ajatuksia purkamisesta on esitetty.
Hietasaarta hienompaa ja toimivampaa paikkaa lättähattuliikenteelle ei Oulusta juuri löydy. Museojunat ovat olleet todella suosittuja, ja niillä on matkustettu Möljän kesäteatteriesityksiin, Vauhtipuistoon, Ponipihalle, Nallikariin… Viimeisin paikallisten yrittäjien avaus uudeksi raideratkaisuksi on ehdotus raiteen rakentamisesta suoraan Nallikariin, jotta matkailijat pääsisivät museojunalla lähes Edenin pihaan; nykyinen raide kun jää turhan kauas. Hietasaaren liikenne on ollut valtava yleisömenestys, koska siinä on ollut mahdollisuus yhdistää kaksi elämystä: matka museojunalla ja käynti Hietasaaren matkailukohteissa. Hyötyjiä ovat olleet niin kaupunki, matkailuyritykset kuin liikennöitsijäyhdistys. Olisiko tämä mahdollista, jos lättä nuohoaisi Ruskon teollisuusraiteita?