ViNO:n eli Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton liittokokous järjestettiin menneenä viikonloppuna Oulussa. Toimin kokouksessa toisena puheenjohtajana yhdessä Kerttu Hakalan kanssa ja tämän lisäksi häärin kaikenlaisissa kokouksen järjestelypuuhissa. Tämä voisi olla jonkinlainen muistinvarainen raportti kokouksesta.
Sisällöltään kokous oli tavallista kevyempi, koska kyseessä oli tilinpäätöskokous, jossa ei ollut edes hyväksyttvänä mitään kovin tunteita herättäväiä periaateohjelmia tai toimintasuunnitelmia. Kokouksen asialista löytyy ViNO:n sivuilta joten en ala sitä tässä sen tarkemmin käymään läpi. Niin tämän kuin minkä tahansa muunkin kokouksen mielenkiintoisinta antia on tietenkin poliittinen keskustelu. Keskustelu alkoin kansanedustajamme Erkki Pulliaisen puheella, joka oli mielestäni erinomainen – Pulliainen osaa puhua hienosti yleisön mukaan (ja tämäkö oli jollekin yllätys?). Koska tykkään seurata puhujien puhetaitoa ehkä jopa enemmän kuin puheen sisältöä, niin Pulliaisen puheesta on mainittava, että kun olimme antaneet kymmenen minuuttia aikaa, puhe kesti tasan kymmenen minuuttia – ilman mitään papereita ja salin ainoa kellokin oli puhujan takana. Tekemällä oppii, luulisin.
Oulun vihreiden nuorten puheenjohtaja Janne Hakkarainen piti poliittisessa keskustelussa puheen, joka sai myös minut pitämään myöhemmin keskustelussa oman kaksiminuuttiseni (kokousväen puheenvuorot kestävät siis vain tuon max. kaksi minuuttia). Janne puhui Oulusta ja Oulun kaupunkisuunnittelusta muutoin hienosti ja totuudenmukaisesti, mutta puheen sävy oli ehkä jossakin negatiivisen ja pessimistisen välimaastossa. Minulla taisi olla positiivinen päivä, kun en halunnut synkistellä. Puheeni sisällön voi lyhyesti tiivistää seuraavasti: “Oulun joukkoliikenteen realiteetti: siirtymäajan sopimukset vuoteen 2014; kaupungissa on hienoja paikkoja (mm. Ainolanpuisto) joita ei näe autossa istumalla; Oulun ylivoimaisesti suosituin slogan: PASKA KAUPUNNI ‘Miten me voidaan ihmisinä ja kaupunkina olla joskus jossakin hyviä, kun lähtökohta on se että ollaan paskoja?’ kyselin; Loppukaneetti: ‘Pidetään itseämme hyvänä’ Tämän piilomerkitykset ei tainneet kuitenkaan aueta kaikille, eh eh..”
Kokouksen puheenjohtamisesta voisi mainita vain sen verran, että tällaiselle mielellään esiintyvälle marakatille, kokoussalin edessä istuminen oli alkujännityksen jälkeen oikein mukavaa. Vuorottelimme Kertun kanssa puheenjohtamista ja kuin sattumalta enemmän puheenjohtamistaitoja vaativat kohdat osuivat Kertun hoidettavaksi. Tämä oli ehkä minun onni, koska olin vähän oppilaan asemassa siinä nuijan varressa. Liittokokoukseenkin osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni. Tämän tiedon tosin uskalsin paljastaa kokousväelle vasta juuri ennen kohtaa ‘Kokouksen päättäminen’.
Kokousjärjestelyistä kokosin tällaisen päiväkirjamaisen tuotoksen. Kokouksen ja siihen liittyvien oheisjuttujen kuten majoitusten järjestäminen noin sadalle henkilölle tuntui ajatuksena työläältä, kun sitä ajatteli etukäteen, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna voisin alkaa samaan hommaan uudestaan. Itse olin alkujaan ajatellut, että kokouksen puheenjohtamisessa on minulle aivan riittävästi puuhaa, joten en ottanut minkäänlaista järjestelyvastuuta. Toisinhan siinä sitten kävi. Pidimme kokousta edeltävän viikon keskiviikkona ns. paniikkikokouksen, jossa totesimme, että kokous- ja iltabilepaikkaa ja bändiä lukuunottamatta järjestelyt oli aika levällään. Ei auttanut muu kuin listata tehtävät asiat ja sopia kuka tekee mitäkin. Koska tiedettiin, että kaupat olivat lakon takia kiinni perjantaina, jouduimme ostamaan kokousväelle tarjoilut jo torstaina. Onneksi saimme ViNOn toimistolta valmiin ostoslistan, jonka mukaan osteltiin kolme pahvilaatikollista leipää, maitoa, kahvia, teetä, juustoa, banaania ja kaikkea muuta mitä kasvava kokousvieras ilta-, aamu- ja välipalaksi tarvitsee. Perjantaina sitten kokoonnuttiin “leipätyöryhmällä” tekemään ensimmäiset ilta- ja aamupalaleivät. Leivänteko sujui meiltä niin hyvällä vauhdilla, että suunnttelimme pitopalveluyritystä ja toisaalta ammattiliiton perustamista. Sittenpä mentiinkin perjantaina puolenyön aikaan koululle ottamaan koko päivän matkustaneet kokousvieraat vastaan ja tarjottiin leipää ja teetä ja sovittiin kuka on vastuussa ovien avaamisesta yöllisille kulkijoille. Lauantaina sitten kokoustettiin koko päivä ja illalla porukka lähti iltabileisiin nelivitoseen ja minä jäin koululle yövahdiksi. Vahdinvaihto tapahtu kahdelta yöllä ja pääsin hetkeksi nukkumaan, kunnes oli sitten jo herättävä sunnuntai-aamuna uuteen kokouspäivään. Kokouksen päätyttyä kokouspaikan siivous onnistui erittäin tehokkaasti kokousvieraiden voimin.
Kaikenkaikkiaan minulla oli mukavaa. Ehkä en kuitenkaan ole täysin työtävieroksuva hippi, mutta hippi kuitenkin. Täytyy myös kiittää alkuperäistä leipätyöryhmää, jonka voimin kaikki kokouspaikan järjestelyt onnistuivat kiitettävästi. Työryhmään kuuluivat: Konsta Happonen (master mind/trubadurix), Krista Hummastenniemi, Janne Hakkarainen, Salla Kangas, Jarkko Luusua, Kaisa Miettunen ja Anni Koskela – kiitos :)
