Maahantuontikielto turkiksille

Lähestynpä minäkin lyhyellä kommentilla turkistarhausasiaa. Oikeutta eläimille -järjestön turkistarhavideoista lähteneessä keskustelussa minua vaivaa väite, että jos eläinten tarhaus kielletään Suomessa, siirtyy tuotanto Kiinaan ym. maihin, joissa ei ole valvontaa. Mielestäni kysymys turkistarhauksen kieltämisestä ei lähde näillä videoilla näkyvistä laiminlyönneistä, vaan ylipäätään siitä, että koko “elinkeino” on turha ja moraaliton – ihminen kun ei tarvitse eläimen turkkia. En kuitenkaan millään tavalla vähättele videoilla kuvattuja rikkomuksia. Ne ovat äärimmäinen esimerkki siitä mitä tuhansien eläimien tarhoilla tapahtuu, kun eläimiä sullotaan täysin luonnottomaan ympäristöön.

Mikäli Suomessa (toivottavasti mahdollisimman pian) toimitaan oikein ja kielletään turkstarhaus lainsäädännöllä, täytyy myös turkikset asettaa maahantuontikieltoon. Kiduttamalla kasvatettujen turkisten tuonnin tulee olla laitonta siinä missä esimerkiksi norsunluun ja uhanalaisten eläinten taljojen yms. tuominen maahan.

“Kallioparkki yhä vaihtoehto” Where is your god now?

Nyt kävi erikoinen tapaus. Avasin päivän (23.2.) Forum24 -lehden ja aloin nauramaan hysteerisesti, kun näin ison otsikon “Kallioparkki yhä vaihtoehto”. Taisi siinä ehkä olla vähän itkuakin seassa. Pientä “mitä minä sanoin” -tunnetta myös. Tilanne oli niin hämmentävä, että marssin suoraan jääkaapille ja otin pullon keskiolutta ja aloin lukemaan.

Tämä “mitä minä sanoin” tunne syntyi lähinnä siitä, kun kysyin Oulun vihreiden nuorten kunnallispoliittisessa työryhmässä pari viikkoa sitten “Arvatkaapa minkä ympärillä käydään seuraavat kunnallisvaalit?”.  Epäuskoiset ilmeet olivat hetken huvittavia. Forumin jutussa aikataulutuskin sopii tähän väitteeseeni sattumalta aika täsmällisesti: “-Ensimmäiset siihen liittyvät investoinnit toteutetaan aikaisintaan vuonna 2014, Matti Karhula arvioi”. (Lause on asiayhteydestään irroitettu eikä tarkoita kallioparkkia, välttämättä.)

Nyt hieman rauhoituttuani jutun lukemisen jälkeen minun täytyy todeta, että kyseessä oli jokseenkin provosoiva keskustelunavaus, joka taatusti houkuttelee 2.3. kirjastolla järjestettävään keskustelutilaisuuteen hyvin ihmisiä. Toisaalta ei voi kuin ihmetellä asemakaavapäällikkö Matti Karhulan jääräpäisyyttä tämän(kin) asian suhteen: “Vaikka läpi harmaan kallioparkin, tämä on niin timanttinen idea, että sitä ei passaa haudata.” Minä kun toivoin jo jotain uutta ja innovatiivista… Toisaalta jutussa on asiat ihan oikein, hanketta ei ole haudattu, se on virallisesti “keskeytetty”. En tiedä oikein mitä tulevaisuudelta odotetaan, kun arviot investoinnista olivat surullisesti alakanttiin, kuten tiedetään. Niin, mitähän sellaista tapahtuisi tulevaisuudessa, että rakentaminen siitä ainakaan halpenisi? Taantuman pohjakin kun on jo vähitellen ohitettu.

Vuoden 2009 tapahtumien läpikäymisessä en ole vielä päässyt siihen, miksi jätin eriävän mielipiteen keskustan maankäyttösopimuksiin. Nyt on hyvä syy kirjoittaa se osio historiikista vähitellen loppuun. Lähtölaukaus loputtomalle mielipidemaratonille on nyt (taas) annettu!

Adressit.com

Minulle tulee eri lähteiden kautta lähes viikoittain pyyntöjä allekirjoittaa adressi osoitteessa adressit.com. Palvelu on lähtökohtaisesti hieno ja kannatettava ja se aikanaan oli uutena mielenkiintoinen tapa kerätä taustatukea ajatuksilleen, mutta se on kokenut vuosien varrella sellaisen inflaation, että suuri osa adresseista unohtuu satojen muiden sekaan. Nykyään palvelu muistuttaakin enemmän facebookin ryhmää johon ihminen liittyy jos tuntee kannattavansa jotain asiaa ja yleisimmässä tapauksessa unohtaa ryhmän olemassaolon lähes samalla hetkellä. Asia on sikäli sääli, että palvelun kautta ajetaan usein hyviä asioita. Toinen juttu on kuolemantuomioita jakelevat ja ihmisten oikeusturvaa loukkaavat addressit, joiden vuoksi tämä inflaatio on ehkä hyväkin asia.

Nettiadressien voimaa asioiden edistämisessä pidän varsin huonona, eikä tilannetta paranna yhtään se, että adressi on helppo allekirjoittaa millä nimellä tahansa, koska ilmaisia sähköpostitilejä, joihin palvelu lähettää varmistusviestin, on helppo tehtailla tarpeen mukaan. Yhtenä esimerkkinä on erään viranhaltijan lausahdus: “Tätä asiaahan vastustaa muiden muassa edesmennyt popin kuningas nettiadressissa..”, niin mitäpä tähän voisi lisätä. Paperisten adressien kanssa tämän kaltaista ongelmaa ei niin helposti synny.

Yhtä kaikki, paperiadressit ovat hieno asia, joiden kerääminen on lähes taidetta ja mielelläni laitan hyvän asian puolesta nimeni paperiin. Nettiadresseja en periaatteesta ole allekirjoittanut vuosiin.

Mielipide Kalevassa 16.2.

Pitihän sitä kuitenkin laittaa vastine Kalevaan ja korjailla vääriä tietoja. Eli ao. teksti julkaistu kalevassa 16.2.2010.

Vihreiden nuorten yhteistyöhalukkuudesta

Perussuomalaisten Olli Immonen arvostelee (Kaleva 13.2./Lukijan sivu) Oulun vihreiden nuorten kannanottoa tuotantoeläinten huonosta kohtelusta (Kaleva 11.2./Lukijan sivu).
Kuten Oulun vihreiden nuorten mielipiteessä todettiin, on fakta että halal-teurastus on eläinsojelurikos. Oletusarvoisesti Suomen viranomaisten tulee toimia tällaisissa tapauksissa ilman poliitikkojen tai poliittisen järjestöjen erillistä kehoitusta. Vihreiden nuorten kannattamaan monikulttuurisuuteen eivät kuulu tämän lisäksi mitkään muutkaan rikokset.

Immonen pitää Oulun vihreitä nuoria kyvyttömänä puoluerajat ylittävään yhteistyöhön. Vaikka haistammekin selvän provokaation, tämän väärän tiedon yhdistys haluaa erityisesti kumota. Oulun vihreät nuoret ry on toiminut koko olemassaolonsa ajan erittäin hyvässä yhteistyössä seudun muiden poliittisten nuorisojärjestöjen kanssa. Tämän lisäksi Oulun vihreät nuoret on viimeaikoina ollut mukana perustamassa poliittiset rajat ylittävää nuorisopoliittisten järjestöjen yhteistyöelintä. Perussuomalaista nuorista ei ole kuulunut mitään kutsuista huolimatta.

Oulun vihreät nuoret ry:n puolesta,
Otto Simola
Yhdistyksen hallituksen sihteeri

Ajatuksia Kalevan jatkokommenteista

Aiemmin tännekin laittamani mielipidekirjoituksemme länsimaisesta lihantuotannosta herätti odotetusti jonkin verran vastakaikua kalevan mielipideosastolla. Koska vastaaminen Olli Immoselle Kalevan mielipidepalstalle olisi sama asia kuin yleensä uskontokeskusteluissa käytetty vertaus shakin pelaamisesta pulun kanssa, niin kirjoittelen kuitenkin tähän niitä ajatuksia joita heräsi.

Ensinnäkin Immonen luulee, että kirjoituksemme olisi tarkoitettu hänelle tai häntä vastaan. Kyllä, Immosen kirjoitus halal-teurastuksesta innoitti minut kirjoittamaan, mutta emme varsinaisesti kirjoittaneet hänelle. Ja kuten sisälukutaitoisemmat ihmiset todennäköisesti ymmärsivät, totesimme että halal-teurastus eläinsuojelurikoksena on fakta. Kirjoitus ei siis ollut vastine alkuperäiseen kirjoitukseen ja maahanmuuttovastaisuudesta islam-vihasta ja peloista kirjoituksessamme syytettiin asiasta yleisesti keskustelleita (mm. kalevan alkuperäisen uutisen kommenteissa) ihmisiä, ei Immosta henkilökohtaisesti, vaikka siihenkin voisi olla aihetta kun kerran tällainen pisto sydämessä tuntui heränneen.

Immosen viimeinen lause, “Jos tämä on vihreiden nuorten kyky puoluerajat ylittävään asioiden hoitamiseen, niin ei mene kovin vahvasti.”,  oli niin helppo/halpa  provo, että siihen ei edes kannattaisi takertua. Oulun vihreät nuoret on tehnyt ja tekee jatkuvasti puoluerajat ylittävää yhteistyötä muiden nuorisojärjestöjen – kuin myös perussuomalaisten kanssa. Valtuutettu Immosella näyttäisi viime vuoden perusteella olevan vielä tässä harjoittelua, sikäli kun olen perussuomalaisten ryhmää kaupunginvaltuustossa seurannut.

“Olen huomannut, että jos joku muu taho kuin vihreät erehtyy ottamaan kantaa eläinten huonoon kohteluun, ovat vihreät heti hyökkäyskannalla.” Minun täytynee pyytää anteeksi, kun en huomannut että Olli Immonen oli aidosti huolissaan halal-teurastuksen epähumaanista luonteesta. Kumma vain kun esimerkiksi joulun alla julkaistut videot sikaloista eivät saaneet eläintenystäväämme kirjoittamaan.

Sitten vielä pariin tekstariin vastaukset:  nimim. Ei veganisti kirjoitti: “Halal-teurastus on juuri kuten Immonen kertoi, te politikoitte tahallaan muilla eläinasioilla nyt.” Ai Immonen ei politikoinut halal-teurastuksella ja muilla asioilla? Eh… Toinen tekstari oli: “Keskityttäiskö olennaiseen: Milloin alkaa lihansyöntiboikotti?”, johon voin vastata, että allekirjoittaneella se on jo alkanut, mutta en lähde vaatimaan sitä kaikilta. Kaikki lihansyönti ei ole huono asia.

Tämmöinen lapsellinen vuodatus tällä kertaa. Ei pidä provosoitua jos provosoidaan, vai miten se meni.

Halal-halal ja elävältä keitetyt porsaat

Kirjoitus julkaistu Kalevassa ja Forum24:ssä 11.2.2010

Länsimainen lihantuotanto sivistynyttä?

Islam-viha, pelot ja maahanmuuttovastaisuus. Näihin vesittyi jälleen kerran keskustelu erittäin positiivisesta uutisesta, joka käsitteli Oulun etnisiä ruokakauppoja. Olli Immonen (ps.) kirjoitti Kalevassa 9.2. kuinka halal-teurastus on Suomessa eläinsuojelurikos. Tämän faktan toteamisen Immonen kuorrutti sopivasti valikoiduilla toimintatavoilla, joita tähän teurastusmenetelmään liittyy.

Halal-teurastuksen käyttäminen keppihevosena ostoboikottien lietsomisessa ulkomaalaisten pitämiä ruokakauppoja kohtaan vaikuttaa puhtaasti tarkoitushakuiselta ja kaksinaismoralistiselta. Jälkimmäistä siksi, että todellisuudessa suuri boikotti vaadittaisiin kaikkia Suomen kauppaketjuja kohtaan, jotka myyvät lihatiskeissään koko elämänsä ajan kärsineiden tehotuotettujen eläimien ruumiinosia.

Sen lisäksi, että tuotantoeläin joutuu elämään koko elämänsä ahtaassa ja luonnottomassa ympäristössä, ei eläimen kuolema ole välttämättä yhtään vapauttavampi prosessi. Aamulehti uutisoi 8.2. arviolta kymmenen sian joutuneen elävänä kuumaan veteen vuosien 2008-2009 aikana. Uutisen mukaan nämä tapaukset ovat sattuneet nimenomaan suurissa teurastamoissa. Helposti herää kysymys, että mitäpä pari vahinkoa tuhansien eläinten joukossa painaa? Jokainen tällainen tapaus on turhaa siinä missä tehotuotetun lihan kuluttaminen ylipäätään.

Tavallinen kuluttaja ei yleensä tiedä, saatika välitä, siitä miten heidän marketista hankkimansa liha on tuotettu ja teurastettu. Lihan tuotantotapaa enemmän ihmisiin vaikuttaa halpa hinta ja juurtunut harhaluulo päivittäisen lihansyönnin välttämättömyydestä. Tähän tiivistyy meidän ns. sivistyneiden länsimaisten – ja useimpien suomalaisten – kunnioitus luontoa ja elollisia, tuntevia olentoja kohtaan.

Otto Simola ja Salla Kangas
Oulun vihreät nuoret ry

Vuosi 2009, osa 4 – Pikisaaren asemakaava

Tämä vuoden 2009 poiminta liittyy enemmänkin siihen, että kansalaisten huomautukset otetaan huomioon myös asemakaavoja valmisteltaessa. Ja vaikka asemakaavaa valmistellut viranhaltija ei pitäisikään huomautusta merkittävänä tai aiheellisena, kaikki asemakaavasta jätetyt mielipiteet tulevat lautakunnan esityslistalle päättäjien nähtäville. Näin ne ovat muodostamassa lopullista lautakunnan päätöstä. Virkakoneisto tuntuu olevan luovimmillaan silloin kun sen eteen tulee aloite/mielipide/muistutus, joka ei ole sen linjausten mukainen. Niin, tai eihän virkakoneisto linjaa, poliitikot linjaavat. Silti tuolla koneella on jokin (teko)äly ja vahva pyrkimys omiin suuntiin. No mutta asiaan…

Laitoimme keväällä 2009 Pikisaaren uuden rakennusalueen asemakaavan julkisesti nähtäville ja esitin sitten toivomuksen Oulun vihreille nuorille (jonka puheenjohtaja silloin olin, heh), että tekisivät muistutuksen asemakaavaehdotukseen. Muistutuksessa toivottiin asemakaavaan rakennusaluetta, johon ei määrätä laisinkaan autopaikkoja koska Pikisaari on muutenkin ahdas, eikä kaupungin keskustassa tarvita omaa autoa. Ehdotuksessa kaikkien rakennuspaikkojen autopaikkamääräys oli muistaakseni 1,3ap/asunto.

Nähtävilläolon jälkeen saimme asemakaavan taas lautakunnan käsittelyyn. Eihän autotonta korttelia Pikisaareen tietenkään saatu, mutta tämän huomautuksen johdosta autopaikkamääräystä oli pudotettu 0,3:lla! Wuuhuu.. pientähän se tietenkin on, mutta sillä oli vaikutusta, kun joku huomautti asiasta. Vastaavanlaisila huomautuksilla voidaan jatkossakin saada vähennettyä älyttömiä autopeltoja asuntojen lähistöiltä. Uusilla asuntoalueilla suuntaus tosin on maanalaiseen pysäköintiin, joka jättää maanpäällisen tilan oikealle elämälle. Kaikista asemakaavojen nähtävilläoloista ilmoitetaan mm. kalevassa. Näihin jätetyt huomautukset ovat tärkeä kansalaisvaikuttamisen muoto, jota voisi enemmän korostaa esimerkiksi koulujen yhteiskuntaopissa.

Citybussit, osa 1 – Ohjeita reitti-ideoinnille

Minulla on näemmä paha tapa jaotella ajatuksiani pieniksi pätkiksi. Noh, parempi sekin kuin ei mitään…

Lautakunnassa oli eilen käsittelyssä Oulun citybussiliikenteen tulevaisuuden suunnitelmat. Asia jäi pienten selvittelyjen vuoksi vielä pöydälle, mutta jo tässä vaiheessa voi sanoa, että tulemme esittämään jatkoa tälle erittäin onnistuneelle palvelulle. Asian ollessa kolme viikkoa pöydällä ehtii vielä pohtia parannusehdotuksia liikenteeseen.

Tässä kaksi olennaisinta asiaa, joita kannattaa miettiä kun alkaa ideoimaan uusia mahtavia linjoja, jotka kulkevat jokaisen pihan ja kaupan oven kautta:

  1. Citybussien idea on, että ne eivät kulje päällekkäin olemassaolevien paikallisliikenteen linjojen kanssa
  2. Reitti on voitava ajaa 30:ssä minuutissa Toripakalta päätepisteeseen ja takaisin

Ykköskohdan ideaa voisi tarkentaa siten, että Cityliikenteen tarkoituksena on (ainakin tällä hetkellä) toimia keskustan lähiseutujen “paikallisliikenteen” lisäksi syöttöliikenteenä varsinaiselle joukkoliikenteelle ja liityntäliikenteenä rautatieaseman ja Toripakan välillä. On täysin ymmärrettävää, että ihmiset toivovat cityliikenteen laajentamista esimerkiksi Tuiraan (jossa muuten on ehkä oulun kattavin vuoromäärä busseja tällä hetkellä), sen halvemman hinnan ja erittäin käytännöllisen ja hyvän imagon vuoksi. Tämä on sellainen asia, joka on muistettava joukkoliikennettä suunniteltaessa jatkossa. Toisen kohdan voi testata vaikka omalla polkupyörällä: citybussien keskinopeus on 15 km/h, joten polkupyörä vain alle ja ajamaan reittiä. Jos ehdit mahdollisin ruuhkavarauksin ajaa Toripakan pysäkiltä mahdolliseen päätetpisteeseen ja takaisin, niin idea voi olla hyvä nykyiseen konseptiin.

Eihän asiassa tietenkään aivan näin yksioikoisia ja joustamattomia olla ja monenlaista suunnittelua on tehty, asiaan voi tutustua Oulun cityliikenne 2010-2012 -raportin loppupuolen visioinneista.

Oulu rakentaa -lehti

Tänään putosi postiluukusta julkaisu, joka on syytä lueskella tarkkaan läpi. Jos heitit tämän Ei mainoksia -kylteistä välittämättömän julkaisun jo paperinkeräykseen, kaiva se sieltä pois ja uhraa joku hetki sen tutkimiseen. Kyseisestä lehdestä löytyy kaikki tietämisen arvoinen mitä rakastaa ja mitä vihata vuoden 2010 aikana teknisen keskuksen toiminnassa. Toisin sanoen siis asiatietoa tällä hetkellä ja tulevaisuudessa tapahtuvista asioista, joista varmaan useampaa tulen täälläkin kommentoimaan kunhan ne tulevat ajankohtaisiksi. Moni juttu on jo päätetty viime vuonna lautakunnassa ja niitä käsittelen kunhan saan vuoden 2009 osaset koottua.

Knoppitietona kehotan kiinnittämään huomiota ensimmäisen ja viimeisen sivun hyvä-Matti paha-Matti asetelmaan… :)